Valemuistot

valemuisto

Meidän kaikkien aivot ovat täynnä vääristyneitä muistoja ja uusia syntyy joka päivä. Valemuistoja voidaan myös istuttaa ihmiselle. Moni liittää valemuistot rikosuutisiin, mutta niistä on myös hyötyä.

valemuisto

Istut joulupöydässä perheesi kanssa ja vanhempasi alkavat kertoa lapsuuteesi sijoittuvaa tarinaa. Hetken päästä tajuat, että hän kertoo sen väärin ja huomautat asiasta. Hän väittää vastaan: hänen mukaansa sinä muistat jutun väärin. Kumpiki on varma oman muistonsa paikkaansapitävyydestä. Kumpi siis on oikeassa?

On mahdotonta selvittää kumma tarina on tosi, sillä kummallakin teistä voi olla valemuistoja. Valemuistot ovat unikuvan ja fantasian kaltaisia ajatusrakennelmia. Ne ovat tavallaan valheita, joita kerromme itsellemme. Itselle valehtelu on tiedostomaton tapahtumaketju, eikä ihmisen muisti toimi kuin kamera.

Valemuisto voi syntyä vaikka seuraavalla tavalla: kiilaat kassajonossa. Sillä hetkellä tajuat tekeväsi väärin ja hetken kuluttua olet löytänyt muka järkiperäisen selityksen toiminnallesi. Ja näin valemuisto syntyy. Kyse on harmittomasta valemuistoista.

On olemassa myös vahingollisia valemuistoja, joille erityisen alttiita ovat suggestioherkät, helposti johdateltavissa olevat ihmiset, jotka ottavat vastaan kehut ja haukut suodattamatta ja reagoivat niihin voimakkaasti. Vahingollinen valemuisto voi syntyä myös sellaiselle, jolla on paine muistaa. Esimerkiksi terapiassa tämä voi olla erityisen vahingollista.

Valemuistojen syntyminen ei ole huono asia, vaan ne kertovat siitä, että aivosi toimivat. Valemuistoja syntyy siksi, että aivot pyrkivät taloudellisuuteen. Jos ihminen muistaisi kaiken – siis aivan kaiken – mitä arjessa tapahtuu, aivot ylikuormittuisivat.