Pakko-oireinen häiriö

käsien pesu

Pakko-oireinen häiriö luokitellaan ahdistuneisuushäiriöihin. Tässä psykiatrisessa sairaudessa henkilöllä on pakon omainen tarve tehdä jotain tiettyjä rituaaleja tai käyttää tiettyjä ajatusmalleja. Häiriö voi esiintyä esimerkiksi pakon omaisena käsien pesemisenä, lukitun oven tarkistamisena monta kertaa tai tavaroiden hamstraamisena. Näiden pakkotoimintojen taustalla voi olla tietyt ajatusmallit, jotka ohjaavat henkilö käyttäytymään siten, kun hän käyttäytyy. Usein henkilö hakee pakonomaisella toiminnalla itselleen varmuutta, turvaa sekä tietynlaista helpotusta.

Pakko-oireiksi voidaan kutsua toimintaa, jolloin pakonomaisiin ajatuksiin taikka toimintoihin menee aikaa yli tunti päivässä tai ne heikentävät henkilön elämänlaatua selvästi. Henkilö ei usein itse tunnista pakko-oireista käyttäytymistä, vaan toisten mielestä turhalta tuntuvat pakonomaiset toimet voivat tuntua hänen mielestään todella tärkeiltä. Pakko-oireisen rituaalit voivat olla erittäin tarkkoja, kuten valojen uudelleen sytyttäminen ja sammuttaminen tasan 4 kertaa ennen lähtemistä.

Pakko-oireisella henkilöllä voi tulla pelon kaltaisia ajatuksia siitä, että he ovat tulossa hulluksi. Tämän vuoksi sairastuneet usein peittelevätkin oireita ja tekevät niitä salassa, jos ja kun he itse ne tajuavat.

Pakko-oireisen häiriön aiheuttajat

Pakko-oireiseen häiriöön sairastumista on tutkittu paljon, mutta vielä ei ole selvää, onko häiriöön sairastumisella geneettiset vaiko sosiaaliset syyt. Nykyään uskotaan, että taustalla voi olla molempia. Yleensä pakko-oireita pidetään eräänlaisena stressireaktiona, jolloin stressiin sairastunut henkilö alkaa suorittamaan asioita tietyllä tavalla saadakseen helpotusta ja turvaa. On myös huomattu, että usein pakko-oireisilla potilailla on taustalla ahdistava lapsuus, johon ne ovat pyrkineet sopeutumaan keksimällä tiettyjä tapoja säädellä omaa käyttäytymistään sekä tunnetilaansa.

Pakko-oireisen häiriön hoitokeinot

Pakko-oireisen häiriön hoito voi olla haastavaa ilman, että henkilö itse huomaa pakko-oireiden olemassaolon. Tämä onkin tärkeä kohta sairauden hoidossa, sillä itsehoito voi olla hyvinkin tehokasta ja riittävää. Usein pakko-oireisille henkilöille suositellaan Edna Foan kirjoittamaa Kerrasta poikki -kirjaa, jossa on toimivia itsehoito-ohjelmia erilaisista oireista kärsiville.

Tämän lisäksi hoitona voi käyttää käyttäytymisterapiaa sekä kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Näissä käytetään usein apuna eräänlaista altistusta, jossa esimerkiksi tautikammoista käsketään koskemaan ensiksi hänen mielestään vähiten likaista asiaa, kuten pyyhettä, joka on koskettanut toista pyyhettä ja tämän jälkeen siirrytään pikku hiljaa likaisempiin asioihin, kuten likaisemmassa paikassa ollutta kirjaa taikka muuta esinettä. Tämän altistuksen jälkeen henkilö toivottavasti ymmärtää, että hän voi koskettaa “saastaisimpiakin” asioita.

Lääkkeet eivät useinkaan ole se paras mahdollinen hoito pakko-oireista kärsivien ihmisten hoidossa, sillä lääkehoidon jälkeen oireet usein palaavat. Lääkehoitona voi kuitenkin kokeilla esimerkiksi SSRI-lääkitystä, jota käytetään myös masennuksen hoidossa, mutta se ei ole useinkaan tehokasta. Pakko-oireiset henkilöt eivät myöskään usein mielellään käytä lääkityksiä.