Ajankohtaista

Ohi vilahtavat vuodet

time

Oletko koskaan miettinyt, että miksi vanhetessa aika tuntuu menevän vain nopeammin ja nopeammin? Lapsena kerhotunti saattoi tuntua ikuisuudelta, ja vanhetessa jo työpäivä menee ohi tuossa tuokiossa. Juurihan alkoi kesäloma, vaikka nyt ollaan jo järjestelemässä joulua. Tutkijat ovat koittaneet selvittää ajankulkua kautta aikojen, mutta tähän ilmiöön on todella vaikeaa antaa vastausta. Ajan kulkuun on keksitty monia eri teorioita:

  • Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että aika alkaa mennä nopeammin silloin, kun toistamme samoja asioita päivästä toiseen. Esimerkiksi jokainen ensimmäinen työpäivä menee hitaasti, koska aivomme eivät ole vielä tottunut ajatukseen uusista asioista ja käytännöistä. Kun meillä on enemmän kokemusta ja muistikuvia, aikakin tuntuu menevän nopeammin. Aivomme eivät enää vaivaudu ottamaan vastaan ja tallentamaan jokaista yksityiskohtaa jo lukuisista koetusta tapahtumasta. Ihmisellä on siis mahdollisuus vaikuttaa ajan kulkuun. Ajan hidastaminen onnistuu kun ottaa käyttöön erilaiset rutiinit, eli päivään on saatava huomattavasti vaihtelua. Kokeilemalla uusia juttuja aivomme alkavat tallentaa myös niitä ja näin aika tuntuu menevän hitaammin. Jokainen uusi kokemus jättää uuden elävän muiston. Eli ei kannata aina valita samaa reittiä kotimatkoihin, vaan vaihtelu tekee tähän myös ihmeitä.
  • Matemaattinen kaava on myös otettu esille aikaa tutkiesssa. Viisi vuotiaana vuosi tuntuu pitkältä ajalta, koska se muodostaa 20 prosenttia ihmisen elämästä. Sitten kun ihminen on 50-vuotias, vuosi edustaa vain yhden viideskymmenesosan elämästä. Tämä teoria on kuitenkin aika negatiivinen, sillä tähän emme pysty millään tavalla vaikuttamaan.
  • Dopamiini on myös joidenkin tutkijoiden mielestä merkittävä tekijä ajan nopeutumiseen. Teorian mukaan aivoista löytyy erityinen kello, joka seuraa aikavälejä sekunneista minuutteihin. Kello käy nopeammin mitä enemmän dopamiinia on. Dopamiinitasoa lisäävät huumeet ja masennuslääkkeet ja skitsofrenialääkkeet vähentävät sitä.

Ajalle on siis keksitty erilaisia teorioita kautta aikojen, ja sitä tullaan varmasti tutkimaan vielä pitkään. Mutta mikä mahtavinta on se, että pystymme itse vaikuttamaan ajan kulkuun ainakin osittain. Mikäli haluaa ajan kulkevan hitaammin, kannattaa kokeilla säännöllisesti uusia asioita eikä jäädä junnaamaan vain samojen juttujen keskelle. Tämä on muutenkin tärkeä muistaa elämässä, koska kokemukset ovat varmasti niitä asioita, joita pystymme sitten muistelemaan vanhana.

Ajan tappaminen on jo sinälläänsä käsite länsimaissa. Yhä hektisemmässä kulttuurissamme, emme pysty enää sietämään ”tylsyyttä”. Vaikka aika kultaa muistot, moni muistelee lapsuudessa niitä tylsiä hetkiä, jolloin ei ollut mitään tekemistä. Lapsena meitä opetettiin sietämään tylsyyttä, mutta ihmisen aikustuessa tylsyyden sietäminen tuntuu olevan yhä aina vain hankalampaa.

Tylsyyttä on kuitenkin hyvä opetella sietämään jo lapsesta saakka, sillä se aktivoi mielikuvistusta ja luovuutta. Siksi monien perheterapeuttien mukaan lapsen tylsyyden ilmaisua pitäisi opetella kuuntelemaan, jotta hän tietäisi onko tylsyys hetkellistä vai onko taustalla muutakin. Lapset ovat aikuisia paljon toiminnallisempia ja he nauttivat tekemisestä. Tylsyyden sietämisen taito on kuitenkin lapselle tärkeä taito, jonka oppimisessa hän tarvitsee tukea. Pettymykset ja turhautumiset kuuluvat olennaisesti aikuiseksi kasvamaan ja jos näitä ei taitoja opettele kotona, viimeistään koulumaailmassa lapsi voi olla ongelmissa. Mielikuvitus kehittyy tylsyydessä ja se on valtava voimavara elämässä. Vaikeistakin elämäntilanteissa on helpompi selvitä aikuisena, jos on uskallusta heittäytyä ja nauttia hetkistä.

Silti moni meistä aikuisista sietää erittäin huonosti tylsyyttä. Yksi tapa tappaa aikaa on pelata rahapelejä. Ennen kuin rekisteröityy nettikasinoille, kannattaa kurkata Infoacasinoista.com -kaltaista kasino-opasta. Ihmiset ovat pelanneet kautta aikojen rahapelejä ajanvietteeksi ja nykypäivänä ei tarvitse edes poistua kotoa, kun kaikki viihde on käden ulottuvilla. Vaikka ajantappaminen ei ehkä kehitäkään mielikuvitusta, on elämän hektisyydestä pakko päästä hetkeksi karkuun. Tylsyyden sietäminen on kuitenkin hyvä ominaisuus aikuisellekin, vaikka pieni huvittelu ei olekaan tuomittavaa.

Skitsofrenia

skitsofrenia

 

Blogimme käsittelee psykologian eri osa-alueita, ja tässä kirjoituksessa haluaisimmekin tuoda esille mielenterveydenhäiriöistä skitsofrenian. Skitsofrenia kuuluu siis psykologisesti mielenterveyden häiriöihin, ja se tunnetaan myös nimellä jakomielitauti. Se alkaa yleensä nuorella aikuisiällä ja on hyvin vakava psykiatrinen sairaus. Skitsofreenikolla on yleensä harhaluuloja ja aistiharhoja, sekä tunneilmaisujen poikkeavuuksia. Puhe voi olla hajanaista ja käytös outoa. Skitsofrenia on hyvin pitkäaikainen, tavallisesti elinikäinen sairaus, mutta oikeilla hoidoilla skitsofreniaa sairastavan henkilön elämänlaatua saadaan parannettua.

Aistiharhoissa yleisimpänä ovat kuuloharhat, jolloin skitsofreenikko saattaa kuulla yksittäisiä sanoja tai jopa puhetta. On hyvin yleistä, että tämä puheääni kommentoi henkilön käytöstä tai toistaa ajatuksia. Äänet ovat luonteeltaan uhkaavia ja syyttäviä. Kuuloharhojen lisäksi voi olla myös muita aistiharhoja, kuten tunto -, haju – tai makuharhoja. Jos harhat ovat vaikea-asteisia, ne voivat haitata suuresti henkilön omaa ajattelua ja käytöstä. Puhehäiriöissä skitsofreniaa sairastavan henkilön puhe voi olla hyvin epäloogista, yksityiskohtiin takertuvaa tai väsyttävää asioiden toistamista. Lisäksi mukana voi olla tahdottomuutta ja keskushermoston häiriöitä.

Syitä skitsofrenialle

Skitsofrenia on epäyhtenäinen eli heterogeeninen sairaus, sillä oireet ja kulku vaihtelevat eri henkilöillä. Perinnölliset tekijät vaikuttavat sairastumiseen. Noin joka kymmenes lapsi sairastuu skitsofreniaan mikäli toinen hänen vanhemmistaa on sairastunut. Sairastumiseen vaikuttaa myös suuresti ympäristötekijät.

Kuinka ennaltaehkäistä

Skitsofrenian puhkeamiseen on monia eri syitä, jotka ovat myös suurelta osin tuntemattomia. Sairastuminen on yksilöllistä, ja tämän vuoksi on vaikea löytää tutkimuksiin pohjautuvia ehkäisykeinoja. Raskauden ja synnytyksen aikaiset komplikaatiot kuitenkin lisäävät riskiä skitsofreniaan, mikäli toisella vanhemmista sairastaa skitsofreniaa. Tämän vuoksi on tärkeää huolehtia raskauden aikana omasta hyvinvoinnistaan, ja synnyttää lapsi synnytyssairaalassa. Myös lapsuuden traumaattiset kokemukset saattavat altistaa skitsofrenialle, ja siksi psykoterapeuttinen traumojen läpikäynti on tärkeää. Myös Kannabiksen on todettu lisäävän riskiä  sairastua skitsofreniaan. Säännöllistä kannabiksen käyttöä tulisi siis välttää, mikäli joku lähisukulaisista on joskus sairastunut skitsofreniaan.

Hoito

Vaikka skitsofrenia on pitkäaikainen, usein elinikäinen sairaus, on siihen olemassa hoitoja joiden tavoitteena on oireiden helpottaminen sekä toimintakyvyn ylläpitäminen. Skitsofreniaa hoidetaan biologisten, psykoterapeuttisten ja psykososiaalisten hoitomuotojen yhdistelmien avulla. Tällöin on mahdollista estää tai vähentää psykoosijaksoja ja lieventää niiden vaikeusastetta. Oikeilla lääkityksillä ja ja hoidoilla pystytään parantamaan suuresti skitsofreniaa sairastavan henkilön elämänlaatua.

Hahmopsykologia

hahmo

Hahmopsykologian perimmäinen ajatus on, että oppiminen tarvitsee myös ajattelua.

Tämä psykologinen ajatusmalli sai alkunsa ennen toista maailmansotaa ja sen suurimpina oppi isinä voidaan pitää Wertheimer, Köhler ja Koffka kolmikkoa.

He tekivät jokainen oivalluksen, että oppiminen ei ole pelkkää ärsykkeiden tuottamista, vaan oppiakseen on opittava ajattelemaan, pohtimaan ja miettimään syy-seuraus suhteita.

Esimerkiksi tuon ajan koulunkäynti perustui hyvin pitkälti ajatukseen, että opettaja kertoo ja sanelee asiat ja oppilas kuuntelee, ilman minkäänlaista kyseenalaistamista tai keskustelua.

Voikin sanoa että tämän kolmikon oivalluksesta ja tutkimustyöstä alkoi koulumaailman kehitys, joka on jatkunut meidän päiviimme saakka.

Varsinkin Koffka kiinnostui ajatuksesta että ihminen aloittaa aina ongelman ratkaisemisen kokonaisuudesta. Ihminen toisinsanoen lähtee ratkaisemaan käsillä olevaa ongelmaa yhden suuren kokonaisuuden pohjalta, eikä suinkaan osista, kuten behavioristit olivat olettaneet.

Hahmopsykologia halusikin antaa ihmisille mahdollisuuden kokeilemiseen ja tätä kautta asian oivaltamiseen ja oppimiseen. Ideana oli saada oppilaat esimerkiksi kouluissa oikeasti oivaltamaan ja hahmottamaan heille opetettava asia, ei vain opettelemaan sitä ulkoa.

Hahmopsykologit halusivat painottaa että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, eli sillä on ominaisuuksia joita itsenäisillä osilla ei ole. On siis todella suuri merkitys ja myös ero, ajattelemmeko tai ratkaisemmeko ongelmaa kokonaisuutena vai osissa.

 

Evoluutiopsykologia?

 

ev

Evoluutiopsykologia on aihe joka jakaa mielipitetitä vahvasti ja siksi se onkin otollinen ja mielenkiintoinen aihe blogikirjoitukselle. Tässä ajattelumallissa ihmisen ajatellaan olevan osa luontoa, tai tarkemmin sanottuna luonnossa elävä eläin, jonka tekemisä ohjaa vahvasti evoluutio ja sen kehitys.

Evoluutiopsykologiassa on kuitenkin muutamia ongelmia ja siksi se onkin joutunut kriitikoiden hampaisiin.

Kun evoluutiopsykologia pohjaa ajatusmallinsa siihen, että nyky ihminen edelleen on biologialtaan ja vaistoiltaan jäänyt ns. kivikautisen ihmisen tasolle, on hyvä kysyä oliko ihminen kivikauden aikana sitten sopeutunut täysin tälle ajanjaksolle, sekä viettiensä että biologiansa puolesta.

Mikä edes puoltaisi tämän kaltaista ajatusmallia ja mistä se on saanut alkunsa? Syy miksi tämänkaltainen ajatusmalli on syntynyt on se, että vaikka tiede pyrkisi miten objektiiviseen ajatusmalliin, on taustalla  kuitenkin aina jonkinlainen konteksti johon asioita peilataan, Vaatii uskomattoman paljon, että tutkija pystyy sulkemaan mielestään kaiken tiedostamattoman ja tiedostetun, kun hän alkaa analysoimaan tutkimustuloksia.

Ihminen on siitä mielenkiintoinen ja erityislaatuinen laji, että sen kyky sopeutua ja muokkautua kulloiseenkin ympäristöön ja olosuhteisiin on todella ainutlaatuinen. Tämä onkin osaltaa mahdollistanut ihmisen säilymisen maapallolla.

Evoluutiopsykologit haluavatkin löytää ihmisen toiminnasta aina punaisen langan, joka selittää ja johdattaa toiminnan suoraan menneisyyteen ja siihen miten kyseisen kaltainen toiminta on hyödyttänyt ihmistä ennen.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei missään nimessä ole millään lailla väheksyä evoluutiopsykologiaa, vaan ainoastaan kritisoida joitakin osa-aluieta siinä. Koska se on nykyään saanut akateemisen tunnustuksen, olisi sen myös aika jättää taakseen teoriat ja selitykset joilla ei ole todistettua tieteellistä pohjaa.

Kuitenkin ihmisen toiminta ja historia maapallolla todistaa kiistattomasti sen, että ihminen on joustavuudeltaan jotain ainutlaatuista ja pystyy elämään ja sopeutumaan erilaisiin yhteisöihin uskomattoman hyvin.

evo