Ajankohtaista

Psykopatia

Jokainen on varmasti joskus kuullut ihmisten nimittelevän toisiaan psykopaateiksi. Tämä sana leviää ilmoissa takuulla aivan liian herkästi, sillä Psykopatia on ihka oikea luonnehäiriö, josta kärsivät vain ja ainoastaan harvat henkilöt. Psykopatialle olennaisia piirteitä ovat: pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeinen ajattelutapa, myötäelämiskyvyn puuttuminen sekä syyllisyyden tunnon puute. Tyypillisinä tekoina psykopatiasta kärsiville henkilöille pidetään alkoholin ja huumeiden käyttöä, epäsosiaalisia tekoja, vastuuttomuutta sekä moraalittomuutta. Psykopatiasta kärsivälle henkilölle perinteisiä menettely muotoja ovat myös valehtelu, petollisuus sekä impulvisuus. Psykopatiasta kärsivää henkilöä kutsutaan psykopaatiksi. Psykopaateilla on todettu jonkinnäköisiä aivotoimintojen ja autonomisen hermoston poikkeavuuksi, joka aiheuttaa jo varhain käyttäytymis sekä oppimisongelmia.

psykopatia

Mitä psykopatialla tarkoitetaan?

Psykopatialla tarkoitetaan luonteen poikkeavuuksia, jonka karkeimpina ilmestymismuotoina ovat raa’at rikokset, kun taas lievimpinä ilmestymismuotoina ovat harmiton valehtelu. Psykopaatin tunne-elämää voidaan kuvailla seuraavalla tavalla: pinnallisuus, syylisyyden sekä katumuksen tunteen puutos, empatian puute. Parisuhteessa psykopaatti on yleensä pinnallinen, lipevä, itsekeskeinen ja mahtipontinen. Hän myös valehtelee paljon. Monilla psykopaateilla on ollut käytöshäiriöitä jo ihan pienestä lapsesta lähtien. Aikuisiällä käyttäytymistä voidaan luonnehtia: käyttäytymisen huonona hallintana, sukupuolisena holtittomuutena, toisen seksuaalisena halventamisena, rinnakkaisina ja lukuisina edeltävinä parisuhteina, jotka ovat lyhyitä. Realististen päämäärien puuttumisena, huonona itsehillintänä sekä mielijohteiden mukaan elämisenä. Psykopaatti on myös käyttäytymiseltään hallitseva, impulsiivinen, väkivaltarikollinen, joka uusii tekojaan kerta toisensa jälkeen. Jotkut psykopaatit osaavat viehättää omalla hurmaavalla käytöksellään toista sukupuolta kohtaan. Tällä he kuitenkin verhoavat sosiaalisen, taloudellisen ja seksuaalisen hyväksikäytön.

Miten psykopaatit valitsevat uhrinsa?

Yleensä narsistin ja psykopaatin uhriksi joutuu kiltti ihminen, joka ei osaa oikein kunnolla sanoa psykopaatille takaisin tai puolustautua hänen tekojaan vastaan. Joissakin tutkimuksissa on todettu, että psykopaatti on todella taitava lukemaan pelon ihmisten kasvoilta. Kuvainnollisesti psykopaatti näkee itsensä ravintoketjun huipulla, valmiina syömään jokaisen heikomman hänen alapuolellansa.

On myös todettu, että persoonallisuushäiriöt pesivät jo lapsuudessa. Lapsuudesta lähteät häiriöt tulevat monesti siitä, kun lapsi pitää itseään ylempänä kuin muut ja siksi on tottunut olemaan parempi ja etuoikeutetumpi kuin muut. Tällöin lapsi oppii näkemään toiset alempiarvoisena.

Monesti persoonallisuushäiriöistä kärsivien agressiivisuus lähtee arvottomuuden tunteesta. Agressio sekä raivo ovat keinoja osoittaa omaa statusta sekä ylemmyyttä muhin nähden. Vastaansanomista voi opetella, mutta joissakin tilanteissa se voi olla hankalaa. Psykopaatti osaa pyörittää heikoimmat ihmiset sormensaympärille ja tästä otteesta on erittäin vaikea päästä irti.

Kaikki psykopaatit eivät suinkaan istu vankilassa, vaan niitä on mahdollista löytää niin kotoa kuin työpaikasta. Monet psykopaatit ovatkin onnistuneet kipuamaan todella korkeaan asemaan. Psykologi on kertonut, että psykopaatin voi tunnistaa tunneköyhyydestään, teeskentelystä sekä patologisesta valehtelusta.

Psykopatia voi alkaa kehittymään jo alle puolenvuoden iässä, jos lapsi ei saa kunnollista kiintymyssuhdetta itseensä. Oikeastaan puhutaan, että mitä psykopaatti tekee toiselle on joku toinen tehnyt sen hänelle itselleen. Psykopaatilta on monesti puuttunut eläytyvä vanhemmuus ja sitä kautta hän on aina kokenut olevansa yksin. Psykopaatilla on ollu elämässä tai oikeastaan lapsuudessa vakavia katkoksia, joita ei ole voitu korjata, tämän takia lapsi ei ole tottunut ajattelemaan toisen tunteita, koska ne on koettu tasapainoa häiritsevänä ja vakavana.

Psykopaatit tietävät aina mistä narusta he osaavat vetää. Hänellä on kyky sekä pyrkimys valehtelemiseen, jolloin hän saa ilmettäkään väräyttämättä toisen uskomaan kaiken mitä hän sanoo. Psykopaatti osaa puhua ja hurmata henkilön, jota hän yrittää tavoittaa. Psykopaatin aggressio ei liity itsensä suojaamiseen vaan toiselle kostamiseen niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja tämä voi olla todella vaarallista.

Pakko-oireinen häiriö

Pakko-oireinen häiriö luokitellaan ahdistuneisuushäiriöihin. Tässä psykiatrisessa sairaudessa henkilöllä on pakon omainen tarve tehdä jotain tiettyjä rituaaleja tai käyttää tiettyjä ajatusmalleja. Häiriö voi esiintyä esimerkiksi pakon omaisena käsien pesemisenä, lukitun oven tarkistamisena monta kertaa tai tavaroiden hamstraamisena. Näiden pakkotoimintojen taustalla voi olla tietyt ajatusmallit, jotka ohjaavat henkilö käyttäytymään siten, kun hän käyttäytyy. Usein henkilö hakee pakonomaisella toiminnalla itselleen varmuutta, turvaa sekä tietynlaista helpotusta.

Pakko-oireiksi voidaan kutsua toimintaa, jolloin pakonomaisiin ajatuksiin taikka toimintoihin menee aikaa yli tunti päivässä tai ne heikentävät henkilön elämänlaatua selvästi. Henkilö ei usein itse tunnista pakko-oireista käyttäytymistä, vaan toisten mielestä turhalta tuntuvat pakonomaiset toimet voivat tuntua hänen mielestään todella tärkeiltä. Pakko-oireisen rituaalit voivat olla erittäin tarkkoja, kuten valojen uudelleen sytyttäminen ja sammuttaminen tasan 4 kertaa ennen lähtemistä.

Pakko-oireisella henkilöllä voi tulla pelon kaltaisia ajatuksia siitä, että he ovat tulossa hulluksi. Tämän vuoksi sairastuneet usein peittelevätkin oireita ja tekevät niitä salassa, jos ja kun he itse ne tajuavat.

Pakko-oireisen häiriön aiheuttajat

Pakko-oireiseen häiriöön sairastumista on tutkittu paljon, mutta vielä ei ole selvää, onko häiriöön sairastumisella geneettiset vaiko sosiaaliset syyt. Nykyään uskotaan, että taustalla voi olla molempia. Yleensä pakko-oireita pidetään eräänlaisena stressireaktiona, jolloin stressiin sairastunut henkilö alkaa suorittamaan asioita tietyllä tavalla saadakseen helpotusta ja turvaa. On myös huomattu, että usein pakko-oireisilla potilailla on taustalla ahdistava lapsuus, johon ne ovat pyrkineet sopeutumaan keksimällä tiettyjä tapoja säädellä omaa käyttäytymistään sekä tunnetilaansa.

Pakko-oireisen häiriön hoitokeinot

Pakko-oireisen häiriön hoito voi olla haastavaa ilman, että henkilö itse huomaa pakko-oireiden olemassaolon. Tämä onkin tärkeä kohta sairauden hoidossa, sillä itsehoito voi olla hyvinkin tehokasta ja riittävää. Usein pakko-oireisille henkilöille suositellaan Edna Foan kirjoittamaa Kerrasta poikki -kirjaa, jossa on toimivia itsehoito-ohjelmia erilaisista oireista kärsiville.

Tämän lisäksi hoitona voi käyttää käyttäytymisterapiaa sekä kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Näissä käytetään usein apuna eräänlaista altistusta, jossa esimerkiksi tautikammoista käsketään koskemaan ensiksi hänen mielestään vähiten likaista asiaa, kuten pyyhettä, joka on koskettanut toista pyyhettä ja tämän jälkeen siirrytään pikku hiljaa likaisempiin asioihin, kuten likaisemmassa paikassa ollutta kirjaa taikka muuta esinettä. Tämän altistuksen jälkeen henkilö toivottavasti ymmärtää, että hän voi koskettaa “saastaisimpiakin” asioita.

Lääkkeet eivät useinkaan ole se paras mahdollinen hoito pakko-oireista kärsivien ihmisten hoidossa, sillä lääkehoidon jälkeen oireet usein palaavat. Lääkehoitona voi kuitenkin kokeilla esimerkiksi SSRI-lääkitystä, jota käytetään myös masennuksen hoidossa, mutta se ei ole useinkaan tehokasta. Pakko-oireiset henkilöt eivät myöskään usein mielellään käytä lääkityksiä.

Skitsofrenia

Skitsofrenia on yksi maailman tunnetuimmista mielenterveyden sairauksista, mutta silti useimmat ihmiset tietävät itse sairaudesta hyvin vähän. Skitsofreniaa on ennen kutsuttu nimellä jakomielitauti ja historiassa skitsofreniaan sairastuneita ihmisiä on pidetty shamaaneina tai muina pyhinä ihmisinä. Vaikka skitsofrenia on psykoosisairauksista yleisimpiä, sen taustasta on varsin vähän tietoa.

Sairauden oireet

Skitsofrenian oireiden kuvaan kuuluvat erilaiset aistiharhat, ajatusten hajanaisuus sekä outo käyttäytyminen. Sairaudessa todellisuudentaju heikkenee, jolloin henkilö kärsii psykoottisista oireista kuten harhaluuloista, ajattelun häiriintymisestä, äänistä sekä tunteiden latistumisesta. Koska skitsofreniaa sairastava henkilö ei erota mielikuvitusta todellisuudesta, on hänen usein vaikea ilmaista myös tunteita, kuten rakkautta tai pelkoa. Sairaudelle on ominaista myös erilaiset muistin sekä tarkkaavaisuuden häiriöt.

Sairauden yleisyys

Skitsofrenia on usein perinnöllinen sairaus. Skitsofrenia alkaa usein nuorella iällä, keskimäärin noin 25 vuoden iässä. Miehillä sairaus alkaa usein noin 3 – 4 vuotta ennen naisia, jolloin se on usein myös ennusteltaan huonompi. Maailmassa skitsofrenian esiintyvyys on noin 0,4 %. Euroopan maissa, kuten Suomessa skitsofreniaa sairastavia on puolestaan noin 1 % väestöstä eli noin 50 000 ihmistä. Tutkimuksissa on todettu, että noin 3 % parantuu skitsofreniasta kokonaan ja hyvä toimintakyky säilyy noin 15 – 22 % sairastuneista. Töissäkäyviä on noin 1,5 – 7 % sairastuneista.

Hoitomuodot

Sairastunut saattaa olla pitkään täysin ilman hoitoa, sillä skitsofreenikko ei huomaa itse sairastuvansa. Usein skitsofrenian puhkeaminen vie henkilön sairaalahoitoon, joka jatkuu myöhemmin omatoimisena hoitona. Usein vastuu näissä tapauksissa siirtyy omaisille, sillä sairastunut ei pysty itse huolehtimaan sairauden hoidostaan.

Skitsofreniaa hoidetaan Suomessa antipsykoottisella lääkityksellä, jolla pyritään estämään psykoosin synty. Lääkkeen vaikutus perustuu siihen, että se vaientaa keskushermoston toimintaa. Usein oikean lääkkeen löytyminen on pitkä ja kivinen tie, sillä eri lääkkeet vaikuttavat erilailla eri ihmisiin sekä myös vaikuttavat pitoisuudet vaihtelevat suuresti. Oikean lääkkeen löytyminen on kuitenkin sen arvoista, sillä siten sairastunut voi elää jopa täysin normaalia elämää.

Lääkehoidon lisäksi skitsofreniaan sairastuneille annetaan myös psykososiaalista hoitoa, joka voi pitää sisällään kognitiivista psykoterapiaa, toimintaterapiaa sekä muuta keskustelua muun muassa tietoutta sairaudesta sekä sen hoitamisesta. Näiden hoitomuotojen tavoitteena on toki auttaa potilasta, mutta myös lisätä hänen sitoutumistaan hoitoon sekä lääkkeiden ottoon.

Psykiatria

Psykiatria on lääketieteen erikoisala, joka tutkii mielenterveyden sairauksia sekä erilaisia häiriöitä. Nämä häiriöt voivat aiheuttaa monenlaisia ongelmia eri alueilla, kuten esimerkiksi kognitiivisia ongelmia sekä motorisiin ja seksuaalitoimintoihin liittyviä ongelmia. Mielenterveyden sairauksia ja häiriöitä ovat esimerkiksi ADHD, Aspergerin oireyhtymä, anoreksia, alkoholismi, masennus sekä skitsofrenia.

Ennen psykiatriaa uskottiin, että ihminen on joutunut jonkinlaisen paholaisen riivaamaksi, kun joku edellä mainituista käyttäytymishäiriöistä alkoi vaikuttaa hänen käytökseensä näkyvästi niin, että muutkin ihmiset huomaavat sen. Ongelmia aiheutti myös entisajan ajatusmalli siitä, että psykiatrisiin sairauksiin sairastuneet ovat automaattisesti pahoja ja rikollisia. Tämä ajattelu alkoi väistyä Suomessa valitettavasti vasta 1940- ja 1950-luvuilla, kun suomalaiset lääkärit kävivät ulkomailla opiskelemassa psykoanalyysia. Vielä tuolloin uskottiin, että mielisairaudet ovat niin vahvasti perinnöllisiä, ettei niitä voi parantaa. Usein henkilö, joka joutui mielisairaalaan, ei koskaan päässyt sieltä pois vaan häntä pidettiin eristyksissä muilta.

Psykiatrinen tutkimus

Psykiatrinen tutkimus on usein aikaa vievää ja siihen kuuluu monia osa-alueita ennen kuin lääkäri pystyy tekemään lopullisen diagnoosin. Nykyisin psykiatrit käyttävät lähinnä kliinisiä diagnooseja, joissa keskitytään läpikäymään potilaan oireita. Aivan ensiksi lääkäri sulkee tutkimalla pois fyysisia sairauksia, jotka voivat aiheuttaa edellä mainittuja oireita. Sen jälkeen potilasta haastatellaan laaja-alaisesti, jolloin psykiatrit saavat selkeän kuvan potilaan historiasta, elämästä sekä perhe- ja sukutaustasta. Mielenterveyden häiriöissä on tärkeää myös selvittää mahdollinen geneettinen periytyvyys. Haastattelun ohella potilaan tarkkailu on myös tärkeää sekä se, miten potilas toimii vuorovaikutussuhteessa ja millaisia tunteita haastattelun lomassa on.

Psykiatrinen diagnoosi

Psykiatrista diagnoosia ei voi antaa potilaalle kevyin perustein, sillä psykiatrisella diagnoosilla voi olla suuri vaikutus potilaan elämään. Psykiatrinen diagnoosi voi vaikuttaa muun muassa vakuutuksien saamiseen sekä muihin etuuksiin, kuten esimerkiksi adoptiolupaa hakiessa. Mielenterveyden diagnoosit ovat kasvaneet viime vuosina räjähdysmäisesti. Kasvussa on myös myönnettyjen mielenterveyslääkkeiden reseptien määrä. Suomessa onkin puhuttanut se, onko terveydenhuollossa enää resursseja tarjota potilaille oikeaoppista hoitoa, kuten esimerkiksi psykoterapiaa lääkehoidon sijasta. Lääkehoito voi olla useimmissakin tapauksissa perusteltua, mutta se ei useinkaan auta ainoana hoitomuotona. Mediassa on puhuttanut myös mielenterveyslääkkeitä valmistavien yritysten taloudelliset intressit.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kaksisuuntainen mielialahäiriö eli bipolaarihäiriö on pitkäaikainen ja vahvasti periytyvä mielenterveyssairaus. Bipolaarihäiriötä on kutsuttu ennen maanis-depressiivisyydeksi, osittain sen vaihtelevan jaksojen mukaan. Häiriötä kuvaakin juuri se, että henkilö kärsii tavanomaisen poikkeavista mielealojen vaihteluista ja niin masennuksen kuin maniankin sekamuotoiset jaksot vaihtelevat. Välillä sairastuneella voi olla myös aikoja, jolloin hän on täysin oireeton tai oireet ovat vain hyvin lieviä.

Maniajaksot

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön tunnistaa ensimmäiseksi yleensä maniajaksoista, mikä erottaakin sairauden tavallisesta masennuksesta. Maniajaksojen aikana henkilön mieliala voi kohota liiallisesti sekä muuttua jopa kiihtyneeksi. Maniajakson aikana henkilö voi käyttäytyä hyvin arvaattomasti tehden asioita, mitä ei normaalisti tekisi. Suuri riski on, että maniassa oleva henkilö sotkee esimerkiksi raha-asiansa pahasti tai käyttäytyy seksuaalisesti riskialttiisti. Tästä voi tulla seurauksia perheen, ystävien, työn ja jopa virkavallan kanssa.

Masennusjaksot

Vaikka sivullisten on helpompi huomata henkilön sairaus maniajaksoista, hakeutuu yleensä henkilö itse hoitoon pitkän ja vaikean masennusjakson vuoksi. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä masennusjaksot ovat yleensä yleisimpiä kuin maniajaksot. Masennusjakson aikana henkilö voi kokea arvottomuuden tunnetta, väsymystä sekä keskittymiskyvyn puutetta sekä aloituskyvyttömyyttä. Tätä pahentaa usein se, että maanisten jaksojen aikana mahdollisesti tehdyt asiat voivat entistä enemmän lisätä masentuneen tuskaa. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä on myös tyyppi 2, jonka maniajaksot voivat olla lievempiä ja siten koko sairaus voi jäädä diagnosoimatta.

Lääkitys

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön käytetään lääkityksenä tasaavaa lääkitystä. Sopivan lääkkeen löytyminen saattaa viedä aikaa, sillä ihmiset ja sairauden laatu ovat yksilöllisiä. On kuitenkin huomattu, että oikean lääkkeen etsiminen kannattaa, sillä lääkityksellä pystytään tehokkaasti lievittämään tai jopa kokonaan estämään mania- sekä masennusjaksot. Näin ollen henkilö voi elää tasaampaa ja rauhallisempaa elämää. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä lääkehoito saattaa kestää jopa vuosia niin sanottuna ylläpitohoitona. Tämän hoitojakson aikana lääkkeen määrää sekä pitoisuuksia voidaan kuitenkin muuttaa.

Kaksisuuntaisesta mieleialahäiriöstä kärsivän henkilön on hyvä oppia tunnistamaan sairausjaksoja ennakoivat oireet, jotta häiriön kanssa voisi elää sopusoinnussa paremmin. Tämä auttaa myös ymmärtämään sairautta enemmän ja välttämään muun muassa ylimääräistä stressiä sekä unenpuutetta. Näiden toimien sekä lääkehoidon avulla henkilö voi nauttia elämästään ilman sairauden tuomia negatiivisia tunteita.

Narsistinen persoonallisuushäiriö

Monet meistä ovat joskus kuulleet tai jopa tavanneet henkilöitä, joilla esiintyy itsekeskeistä persoonallisuutta. Mikäli itsekeskeisyys menee ääripäähän, on kyseessä narsistinen persoonallisuushäiriöä. Se on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö ja sen erityispiirteisiin kuuluu erilaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian todellinen vähäisyys. Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä henkilö kokee ansaitsevansa jatkuvasti erikoiskohtelua ja hän myös käyttää muita ihmisiä paljon hyväkseen. Narsistinen henkilö on myös hyvin ylimielinen ja kateellinen, ja on myös todella hyvä manipuloimaan muita ihmisiä.

narcissism

Kuinka tälläinen persoonallisuushäiriö sitten muodostuu? Suurimmilta osin syyt nähdään johtuvan kasvatuksen rakkaudettomuudesta sekä siitä, että rajoja ei ole asetettu tarpeeksi. Tällöin lapsi ei ole saanut tarpeeksi huolenpitoa, rakkautta, arvostusta sekä peilaus ei ole onnistunut. Lapsi saattaa myös kokea olevansa riittämätön ja tämäkin saattaa muodostuttaa persoonallisuuteen häiriöitä.

Narsistisella henkilöllä ei ole lähes ollenkaan empatikykyä ja häneltä saattaa puuttua myös syyllisyydentunne. Narsisti tiedostaa loukkaavansa ihmisiä, mutta hän kokee asian hyväksytyksi. Hänen mielestään hänellä on täysi oikeus loukata ihmisiä tarvittaessa eikä hän kadu tekemisiään tai sanomisiaan. Narsistin kanssa eläminen on uhreille hyvin raskasta. Narsistilla on esimerkiksi jatkuva tarve hallita perhettään, ja tavallisesti hän myös purkaa pahaa oloaan ’’hallittaviinsa’’. Tavoitteena on siirtää kaikki negatiiviset tunteet uhriin, ja tätä kutsutaan projektioksi. Narsisti myös useasti yrittää pönkittää omaa itsetuntoaan erilaisilla draamatilanteilla. Riitelyn tarve on tavallisesti kova, ja narsistin on pakko olla aina oikeassa. Muita piirteitä ovat myös mustasukkaisuus, omistushalu, tunteettomuus, kostamminen sekä henkinen – että fyysinen väkivalta.

Jotta narsistinen häiriö voidaan edes diagonosoida, henkilön täytyy hakeutua itse tutkimuksiin. Nuoruudessa on mahdollista, että narsistinen persoonallisuushäiriö hiipuu turvallisessa ja sopivassa kasvuympäristössä. Myöhemmin korjaantuminen on mahdollista vain, jos henkilö haluaa itse parantua ja hyväksyy persoonallisuushäiriönsä. Tämä on kuitenkin harvinaista, sillä narsisti ei tavallisesti edes tunnista tilaansa ja ongelmat sysätään muiden syyksi. Narsistisen häiriön tärkein tavoite on tunteiden sietokyvyn lisääminen ja näin myös haavoittuvuuden väheneminen. Hoidossa vaaditaan erityisesti hoidettavan omaa tahtoa sekä useita vuosia kestävää intensiivistä psykoterapiaa.

Hypokondria

hypokondria

Hypokondrialla tarkoitetaan mielenterveyden häiriötä, joka tunnetaan puhekielessä nimellä luulosairaus. Siitä kärsivä luulee tai pelkää jatkuvasti sairastavansa jotain vakavaa sairautta, joka johtaa kuolemaan tai pahoihin fyysisiin vammoihin. Häiriö liittyy usein johonkin muuhun psyykkiseen sairauteen, kuten esimerkiksi masennukseen tai paniikkihäiriöön.

Hypokondrikko ei tavallisesti kuvittele tai valehtele lainkaan oireitaan, vaan kokee ne oikeasti. Hypokondrikon tunnistaa siitä, että ihminen leimaa vähäisetkin oireet vakavan sairauden aiheuttamiksi. Pelkoa esiintyy esimerkiksi syövästä sekä AIDS:in olemassaolosta, ja tämä kuvitelma pysyy vielä myös lääkärien tutkimusten jälkeen. Tavallisesti potilaat käsittävät omat pelkonsa ja kuvitelmansa aiheettomiksi, mutta ei vaan mahda kuvitelmilleen mitään. Ääripäissään hypokondria saattaa olla psykoottistasoista, jolloin siitä kärsivä on täysin vakuuttunut omasta vakavasta sairaudestaan eikä usko esimerkiksi lääkärin puheita.

Hypokondria on vaikea häiriö silloin, jos se vaikuttaa suuresti esimerkiksi siitä kärsivän arkipäiväisiin tilanteisiin. Naiset näyttävät kärsivän siitä hieman enemmän kuin miehet, ja tämän taustalla saattaa olla se, että naiset seuraavat miehiä enemmän omaa terveyttään sekä kiinnittävät huomiota nopeammin kehonsa muutoksiin.

Hypokondriasta kärsivän potilaan riski sairastua masennukseen on suuri, sillä potilas on jatkuvasti peloissaan ja ahdistunut oireistaan. Hypokondriaa voidaan kuitenkin hoitaa esimerkiksi psykoterapialla ja joillekkin potilaille masennuslääkkeistä on huomattava apu. Lääkärit tunnistavat hypokondrikon helposti siitäm, että potilas on hakeutunut monille eri lääkäreille samasta asiasta.

Kaikille lieväville ja vakavimmillekin hypokondrikoille on hyvänä elämänohjeena se, että elämässä olisi hyvä asennoitua siihen ettei kaikkeen voi varautua. Elämän varrella tulee olemaan ikäviä sattumuksia, ja ne voivat olla toteutuessaan jotain aivan muuta kuin ihminen on odottanut tai pelännyt. Tässä käy myös se, että ne kaikista pahimmat pelot eivät välttämättä toteutu koskaan. Jos terveyden kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia, ihmisten tulisi nauttia elämästään eikä pohtia jatkuvasti mahdollisia sairauksia.

Ahdistuneisuushäiriö heikentää elämänlaatua

Ahdistuneisuushäiriö on psykiatrinen häiriö, jossa esiintyy ahdistuneisuutta, jännitystä sekä pelkoa. Nämä ovat ihmiselle normaaleja tunnetiloja, mutta kun tunnetilat ovat pitkäkestoisia, elämää haittaavia sekä ilman syytä esiintyviä, on kyse ahdistuneisuushäiriöstä. Ahdistuneisuushäiriössä esiintyy autonomisen hermoston oireita, ja muotoja on erilaisia. Tämä on yksi yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä, ja joka kymmenes kärsii siitä jossain vaiheesa elämäänsä. Ongelma saattaa olla pitkäaikainen, mutta siitä on mahdollista toipua.

ahdistuneisuushairio

Aiheuttaja, oireet ja eri muodot

Ahdistuneisuushäiriössä on esitetty, että aivojen hermovälittäjäaineet, kuten serotoniini, noradrenaliini sekä GABA toimivat osittain virheellisesti. Myös heikentynyttä stressinsietokykyä on mietitty liittyvän hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin toimintahäiriöön. Myös kielteiset elämäntapahtumat ja perinnölliset tekijät edesauttavat häiriön syntymistä. Ahdistuneisuutta voivat aiheuttaa myös huono itsetunto, eroahdistus ja riippuvuudet. Lääkeaineet, päihteiden liiallinen käyttö, liiallinen kahvinjuonti ja runsas tupakointi edesauttavat häiriön syntymistä.

Ahdistuneisuushäiriön oireet ovat helposti tunnistettavissa, sillä ne saattavat heikentää huomattavasti normaalia elämänlaatua. Erilaisia autonomisen hermoston oireita ovat muun muassa hikoilu, sydämentykytys, hengenahdistus, ilman loppumisen tunne, huimaus, pahoinvointi, unettomuus sekä vatsaoireet. Häiriössä esiintyy psyykkisinä oireina pyörryttävä ja sekava olotila, epätodellinen olo, pelko itsehallinnan menettämisestä tai sekoamisesta sekä kuoleman pelko. Muita oireita ovat muun muassa keskittymisvaikeudet sekä jatkuva ärtyneisyys.

Ahdistuneisuushäiriöllä on monia eri muotoja, joita ovat muun muassa:

  • Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö: Pitkäaikaista ahdistusta, jolle ei löydetä syytä.
  • Sosiaalisten tilanteiden pelko ja fobiat: Pelko voi liittyä sosiaalisiin tilanteisiin, tai vaikka muiden huomion kohteena olemiseen. Myös katsekontakti on yksi yleisimmistä tilanteista, joissa pelkoa esiintyy.
  • Paniikkihäiriö: Vaikeita ja toistuvia ahdistuskohtauksia, jotka ovat ennustamattomia.
  • Pakko-oireinen häiriö: Erilaisia pakkoajatuksia sekä pakkotoimintoja. Näitä ovat esimerkiksi bakteeripelko, liiallinen huoli omasta terveydestä, seksuaalisuuteen liittyvät pelot sekä liiallinen täsmällisyyden tavoittelu itsessä tai ympäristössä.

Ahdistuneisuushäiriötä hoidetaan lääkehoidoilla ja erilaisilla psykoterapioilla. Potilaiden oireet ja muut ongelmat vaihtelevat, ja tämän vuoksi kaikkeen on perehdyttävä tarkasti. Lääkehoitona käytetään esimerkiksi masennuslääkkeitä, kuten Buspironia, joka on ensimmäinen lähtökohta ahdistuneisuushäiriön hoidossa. Psykoterapiassa käytetään käyttätymis-kognitiivista terapiaa sekä rentoutumistekniikoita. Näillä keinoilla pyritään auttamaan potilasta hallitsemaan ahdistuneisuuttaan. Monissa tutkimuksissa 50-60% potilaista saavuttaa näillä hoidoilla oireettomuuden ja pystyy jatkamaan normaalia elämää.

Psykopatia

Psykopatia on luonnehäiriö, ja tämän sielun sairauden tunnusmerkkeihin kuuluvat mahtipontisuus, itsekeskeisyys, empatian ja syyllisyydentunteen puuttuminen ja valehtelu. Psykopaateilla esiintyy poikkeavuutta aivotoiminnassa sekä autonomisessa hermostossa. Myös perimä vaikuttaa esiintyvyyteen. Kun kyseessä on väkivaltarikos, psykopatia on yleensä kaikista keskeisin riskitekijä.  Karkeimpia ilmenemismuotoja ovaatkin toistuvat raa’at rikokset, ja lievimpänä ilmenemismuotona esiintyyy valehtelua. Yli 50% vakavista rikoksista on psykopaattien tekemiä, eikä psykopatiaan tunneta vielä hoitoa.

Oireet, esiintyvyys ja hoito

Pyskopatia häiriönä voidaan ilmaista monilla eri tavoilla. Psykopaatit saattavat käyttäytyä eri tavalla, sekä teot ovat monesti erilaisia. Kriminaaliseen psykopatiaan kuuluvat ne, jotka syyllistyvät vakaviin henki – ja väkivaltarikoksiin. Valkokauluspsykopaateiksi kutsutaan niitä, jotka ovat saaneet taloudellista hyötyä esimerkiksi varastamalla tai huijaamalla. Raja-alueilta löytyy myös käyttäytymistä, joka ei ole välttämättä edes rikollista, mutta satuttaa silti suuresti ympärillä olevia ihmisiä esimerkiksi henkisesti.

Psykopatiaa esiintyy väestössä jopa 2%, ja niinkuin edellä mainittiin, yli 50% rikoksista on psykopaattien tekemiä. Perimä ja ympäristö vaikuttavat psykopatian esiintyvyyteen. Tämä huomattiin kaksostutkimuksessa jo 1970 – luvulla, jossa eniten rikoksia tekivät biologisten isien pojat, ja kaikkein eniten sellaiset, joiden adoptioisäkin oli rikollinen. Psykopaateilla on myös autonomisen hermoston huono reagoivuus, ja tämän seuraksena oppimisessa ja ympäristön normien omaksumisessa ilmenee ongelmia. Psykopaateilla on huomattu myös pelkoreaktion puuttuminen, ja tämän vuoksi teon rangaistuksen ei ole tehokas pelotteena.

Psykopatiaan ei olla keksitty parantavaa hoitomuotoa, ja sen hoito onkin vaikea, aikaa vievää sekä kallista. Vanhemmalla iällä psykopaatin hoitamista ei kannata enää edes aloittaa, sillä hoidon aloittamista on kuvattu vahingolliseksi. Aikuisiällä psykopaatti pystyy hyödyntämään hoidon piirissä oppimiaan asioita muille haitallisella tavalla. Tavallisesti psykopaatti ei tunne tarvetta muuttaa käyttäytymistään, sillä hänellä ei ole syyllisyydentunnetta ja tällöin myöskään motivaatiota hoidolle.

psykopatia

Tunnettuja psykopaatteja

  • Ted Bundy : yhdysvaltalainen sarjamurhaaja, joka tappoi lukuisia naisia vuosina 1973-1978.
  • Nikita Fouganthine : Suomalainen henkirikollinen, joka murhasi kolme henkilöä nelihenkisestä ruotsalaisesta perheestä.
  • Ruben Oskar Auervaara: Suomalainen huijari, joka tuli kuuluisaksi petkuttamalla rahaa lehti-ilmoitusten kautta tapaamiltaan naisilta, joiden kanssa hän teeskenteli olevansa menossa naimisiin.

Psykopatia on siis perinnöllisten tekijöiden sekä ympäristöolosuhteiden määräämä häiriö, jossa ilmenee aivojen rakenteellisia sekä toiminnallisia poikkeavuuksia. Psykopatia on aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, sillä sitä pidetään pahuutena, mutta toisaalta myös sairautena. Tämän vuoksi tavallisesti psykopatia ei alenna syyntakeisuutta, jos älylliset edellytykset ovat riittäneet.

Valemuistot

Meidän kaikkien aivot ovat täynnä vääristyneitä muistoja ja uusia syntyy joka päivä. Valemuistoja voidaan myös istuttaa ihmiselle. Moni liittää valemuistot rikosuutisiin, mutta niistä on myös hyötyä.

valemuisto

Istut joulupöydässä perheesi kanssa ja vanhempasi alkavat kertoa lapsuuteesi sijoittuvaa tarinaa. Hetken päästä tajuat, että hän kertoo sen väärin ja huomautat asiasta. Hän väittää vastaan: hänen mukaansa sinä muistat jutun väärin. Kumpiki on varma oman muistonsa paikkaansapitävyydestä. Kumpi siis on oikeassa?

On mahdotonta selvittää kumma tarina on tosi, sillä kummallakin teistä voi olla valemuistoja. Valemuistot ovat unikuvan ja fantasian kaltaisia ajatusrakennelmia. Ne ovat tavallaan valheita, joita kerromme itsellemme. Itselle valehtelu on tiedostomaton tapahtumaketju, eikä ihmisen muisti toimi kuin kamera.

Valemuisto voi syntyä vaikka seuraavalla tavalla: kiilaat kassajonossa. Sillä hetkellä tajuat tekeväsi väärin ja hetken kuluttua olet löytänyt muka järkiperäisen selityksen toiminnallesi. Ja näin valemuisto syntyy. Kyse on harmittomasta valemuistoista.

On olemassa myös vahingollisia valemuistoja, joille erityisen alttiita ovat suggestioherkät, helposti johdateltavissa olevat ihmiset, jotka ottavat vastaan kehut ja haukut suodattamatta ja reagoivat niihin voimakkaasti. Vahingollinen valemuisto voi syntyä myös sellaiselle, jolla on paine muistaa. Esimerkiksi terapiassa tämä voi olla erityisen vahingollista.

Valemuistojen syntyminen ei ole huono asia, vaan ne kertovat siitä, että aivosi toimivat. Valemuistoja syntyy siksi, että aivot pyrkivät taloudellisuuteen. Jos ihminen muistaisi kaiken – siis aivan kaiken – mitä arjessa tapahtuu, aivot ylikuormittuisivat.